Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

..sivu aluillaan..

     Pontus                             Nemo                      Karma ja Demi       

Historiaa....

Kaukainen haaveeni on  toteutumassa kennelnimen saamisen
myötä...mahdollisuus harrastaa ja kasvattaa saksanpaimenkoiria rodun hienoja ominaisuuksia vaalien... se alkoi jo pikkutyttönä n.10 vuotianaa, kun lapsuuden kotini pihapiirissä asui invalidi laitapuolenkulkija...hänestä ei aina ollut koirastaan huolehtimaan...niinpä sitten sekarotuisen nartun valmistautuessa synnytykseen hätäni oli suuri miten Tessu siitä selviää ja minä...luin ahneesti kaikki käsiini saamani koirakirjat synnytyksestä ja koiran hoidosta....ja hetken koittaessa autoin 12 pentua maailmaan....että pitikin vielä niin monta ! Seuraava huolenaihe oli miten ruokin emon...äidiltäni kysyin ohjeet makkarakeiton keittämiseen,kun makkara oli ainoa mitä "sedän" jääkaapista löytyi...eihän se minkään ravinto-opin mukaan mennyt, mutta nyt sitä tilannetta muistelee tippa linsissä..kyllä se oli pikkutytölle kova pesti...Tessusta tuli sitten ensimmäinen koirani,kun invalidi otti itselleen uros pennun vetämään kolmipyöräänsa ja lopetusuhka Tessulle tuli....itkien ja vannoen sain äitini lupamaan minulle koiran...Tessu olikin minulla aikuisikään saakka, kun sitten opiskelemaan lähdin niin jouduin siitä luopumaan.

Saksanpaimenkoira rotuna oli minulle selviö jo niistä ajoista lähtien...isäni oli sotiemme veteraani...niin talvi- kuin jatkosodankin käyneenä...lukuisat oli ne kerrat kun istuin hänen vieressään kuuntelemassa tarinoita sotakoirasta ,joka rintamalla toimi viestikoirana,etulinjassa kun olivat...ja miten haavoitettunakin se toimitti viestin perille...Kaikista suurin syyllinen on  Tammen T-kirjat (1974) : Saksanpaimenkoira ja siellä oleva kuva lähes mustasta sakemannista , Muotovalio Chlodo v. kleinen Falter 10000/65.  Sissinheimon kennelin, omistaja Sirpa Pellikka tuotti sen 60-luvulla Saksasta. Unelma jäi elämään omasta mustasta sakemannista...

Ensimmäiseksi koiraksi en uskaltanut vielä sakemannia ottaa,harjoittelin kultaisella noutajalla ja Jesperin kanssa saavutimme tottelevaisuusvalion FIN TVA arvon sekä pelastuskoiran (rauniokoira) tittelin..samalla kouluttauduin tottelevaisuuskoulutus ohjaajaksi ....vuodet menivät täysillä yhdistystoiminnassa mukana tiiviisti olevana ja sitten käy niin kun moni tietää,että tulee väsyminen ..yleensä vastuu jää aina muutamien harteille..Jesperin jäädessä eläkkeelle ja nukkuessa pois minulla oli monta koiratonta vuotta....kunnes uusi elämänkumppanini toi mukanaa ihastuttavan vanhan belggari uroksen MAXin...sen virtasuus ja palveluhalukkuus vielä vanhanakin 15v oli jotain aivan omaa luokkaansa...siitä alkoi meidän yhteinen suunnitelma, kun Maxista aika jätti niin  alkoi sakemannien kausi...ja sillä tiellä ollaan...

Kasvattajana tulen kunnioittamaan ratsumestari Max v. Stephanitzin jättämää perintöä, säilyttää saksanpaimenkoira hyvänä käyttökoirana.

                                 

©2017 Kennel Abendsturm - suntuubi.com